Hyvinvointialueet syntyivät Suomessa vain muutama vuosi sitten valtavassa aikapaineessa. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirrettiin kunnista alueille, joiden piti samaan aikaan turvata palvelut, yhtenäistää käytännöt ja saada talous hallintaan. Lähtötilanne oli monella alueella, myös Varsinais-Suomessa, äärimmäisen haastava: alijäämiä, henkilöstöpulaa ja monia erilaisia keskenään toimimattomia tietojärjestelmiä.

Tämänhetkinen keskustelu on keskittynyt lähes yksinomaan leikkauksiin. Hyvinvointialueiden talousongelmia on käsitelty ikään kuin ne ratkeaisivat vähentämällä palveluja ja kiristämällä arkea entisestään. Kentällä työskentelevänä hoitajana ja hyvinvointialuevaltuutettuna näen päivittäin, ettei tämä tie ole kestävä.

Hoitotyön arki Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on jatkuvaa kiireen hallintaa. Henkilöstöä on liian vähän, ja työaika kuluu potilaiden ja asiakkaiden hoitamiseen – kuten pitääkin. Tässä todellisuudessa ei ole aikaa pysähtyä miettimään, miten yksittäiset kirjaukset vaikuttavat rahoitukseen tai talouslukuihin. 

Jos työtä tehdään, mutta sitä ei ehditä tai osata tilastoida oikein tai ohjeistus on epäselvää, työ ei katoa – mutta rahoitus voi kadota. Tämä on rakenteellinen ongelma, josta vastuu on johdolla ja poliittisilla päättäjillä. On kohtuutonta rakentaa järjestelmä, jossa kiireinen arki ja talouden realiteetit ovat jatkuvassa ristiriidassa.

Hyvinvointialueet eivät ole tässä tilanteessa siksi, että idea olisi väärä, vaan siksi, että rakenteet ovat vielä keskeneräisiä. Tarvitaan poliittista rohkeutta siirtää katse menoista koko rahoituskokonaisuuteen: siihen, miten työ tehdään näkyväksi, miten järjestelmät tukevat arkea ja miten päätöksiä tehdään todellisen tiedon pohjalta. Uusi vuosi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä ja muuttaa suuntaa. Se olisi hyvä uuden vuoden lupaus sekä työntekijöille että asukkaille.

Marke Tissari (sd)
hyvinvointialuevaltuutettu

Loimaan Lehti 13.1.2026