Loimaan Lehti 1.10.2024

Hyvinvointi on monimutkainen ja monitahoinen käsite, johon liittyy useita tekijöitä, kuten fyysinen terveys, henkinen hyvinvointi, sosiaalinen tuki ja ympäristötekijät.

Terveydenhuollon resursseja hallitsevat usein päättäjät ja toimeenpanijat, jotka eivät välttämättä edusta kaikkia yhteiskunnan osia. Tämä voi johtaa siihen, että palvelut suunnitellaan ja toteutetaan ylimpien kerrosten näkökulmasta, jättämällä haavoittuvassa asemassa olevien tarpeet huomiotta. Huoli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta on siis aiheellinen.

Kenen vastuulla hyvinvointi lopulta on? Puhutaanko yksilön vastuusta, yhteiskunnan vastuusta vai molempien yhdistelmästä? Yksilöllinen vastuullisuus voi olla hyvä lähtökohta; esimerkiksi omat valinnat ravitsemuksen, liikunnan ja henkisen hyvinvoinnin osalta ovat tärkeitä. Mikäli yhteiskunta ja sen rakenteet eivät tarjoa tarvittavia resursseja tai mahdollisuuksia hyvinvointia edistäville valinnoille, voidaan kysyä, onko vastuu todella yksilöllinen. 

Esimerkkinä tuon tämän viikon sotepalveluiden lautakunnan listalla olevan esityksen sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen lakkauttamisen ja palvelun myöntämisen keskeyttämisen uusien hakemusten osalta loppuvuodeksi määrärahojen ylittymisen vuoksi. Ovatko päättäjät saaneet riittävästi tietoa palvelun arvioidusta tarpeesta määrärahan suuruudesta päättäessään? Mitä seurauksia päätöksestä on yksittäiselle palveluntarvitsijalle. Voiko henkilö, joka tarvitsee kuljetuspalveluja hyvinvointinsa tueksi, ylläpitää omaa aktiivisuuttaan täysimääräisesti. 

Kriittinen keskustelu on avainasemassa, jotta voimme ymmärtää ja muuttaa niitä rakenteita, jotka rajoittavat hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Valta ja vastuu hyvinvointialueella vaatii jatkuvaa tarkastelua ja keskusteluasosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta sekä niiden toteutumisesta. Vain siten voimme rakentaa hyvinvoinnin yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus elää täyttä ja terveyttä tukevaa elämää.